Vapauttavaa!

Käykö sinulle koskaan niin, että jokin harmittava ajatus jää jylläämään mielessä, etkä helpolla pääse siitä eroon? Niin se on, että väkisin siitä ei pääsekään eroon, mutta on ainakin yksi toimivaksi todettu keino, jota voit kokeilla. Se on ajatuskuvion asettaminen aikaperspektiiviin.

Otetaanpa esimerkki… Sinä olet pitämässä luentoa ja sinua alkaa kovasti yskittämään ja et saa sitä millään loppumaan, vaikka joisit vettä ja yrittäisit vaikka mitä. Ja mikä on lopputulos? Jääkö tilanteen tuottama pettymys harmittamaan sinua pitkään vai saatko tapahtuneen asetettua mittasuhteisiinsa? On selvää, että jonkinlainen harmitus on luonnollista. Silloin, kun harmitus nostaa päätään aina vaan uudestaan ja haittaa vaikkapa yöunta, niin on hyvä auttaa itseä päästämäään irti ajatuskehästä.

Kympin sääntö: Ajattele harmitustasi, miltä se näyttäytyy mielessäsi 10 minuutin päästä tapahtuneesta? Todennäköistä on, että harmitus on tuolloin suurin. No entä 10 tunnin päästä, entä 10 vuorokauden päästä, 10 kuukauden päästä? Entäs 10 vuoden päästä? Todennäköistä on, että et ehkä muista koko tapahtunutta tilannetta.

Mieli ymmärtää, että poispääsy on. Vaikka se jokin on juuri kirpaissut, tapahtunut on yksi juttu kaikkien muiden tapahtuneiden juttujen joukossa. Ja kuka muu sitä ajattelee… helpotuksen huokaus, ei varmasti kukaan muu kuin sinä/minä itse. Tieteellisesti tutkittu asia on se, että jokainen meistä ajattelee pääasiassa itseään ja omaa selviytymistään. Voisiko tästä oppia jotakin muutakin vapauttavaa näkökulmaa? Jospa se oppi olisikin myötätunto itseä ja toisia kohtaan. Kannattaa ainakin kokeilla aikaperspektiiviin asettamista, irtipäästämistä ja lempeästi itseen ja toisiin katseen luomista myötätunnolla. Voi toimia ja vapauttaa jumeista. Kannattaa kokeilla ja harjoitella!